tiistai 22. helmikuuta 2011

olisipa vuorokaudessa edes muutama tunti enemmän

Jos vuorokaudessa olis muutama tunti enemmän aikaa, ehtisin touhuta enemmän pennun kanssa. Nata kasvaa hirveää vauhtia ja on vain hetken enää pentu. Eilen tyty täytti 2 kk ja on kasvanut parissa viikossa jo ihan järkäleeksi. Korvat on nousseet komeasti pystyyn.

Olen yrittänyt ratkaista vuorokauden tuntimäärän riittämättömyyttä nukkumalla vähemmän. Seurauksena on kuitenkin oma väsymys. Kotona ei jaksa tehdä mitään. Tekee mieli vaan makoilla. Vaihtoehtona olisi tietysti hillitä työntekoa, toistaiseksi tämä ei kuitenkaan ole mahdollista ja näitä 50 tunnin työviikkoja on harvakseltaan. Välillä töitä saattaa olla alle 30 h ja minun tuntipalkoilla noilla tuntimäärillä ei juhlita. Jostain on rahat revittävä, että voi kisata ja harrastaa koirien kanssa.  Toki helpotusta on luvassa, koska asumiskulut tippuvat huhtikuun alusta puoleen. Ehkäpä minäkin maltan hillitä työn tekoa.

Tänään on ollut hyvä ja huono päivä, meidän korsan akku hyytyi, ja vaihtaminenhan on minulle yhtä helvettiä, minä kun en ole vain peukalo keskellä kämmentä vaan minulla ei ole peukaloa ollenkaan. sain tuohon akkuprojektiin uhrattua varmaan 2-3 tuntia. uskomatonta.
toivottavasti värkki toimii.


Toki tarjolla oli myös ace-treenit kera Rontin. Kivaa oli. Roopen kanssa on niin kiva tehdä töitä kun se antaa kaikkensa. olen tullut siihen tulokseen, että rontin kanssa vähemmän on enemmän, yks treeni per viikko riittää roopelle mainiosti.
 Ehdinpä treenata saman jokers radan hapinkin kanssa. Siinä vasta mahti koira! odotan innolla ekoja kisoja.

Osa 3) Kermaäijää ohjaajalle vai koiralle?

Kermaäijä on kyllä kokonaan tarkoitettu ohjaajille EI KOIRILLE!
Koirilla on samanlainen laktoosi-intoleranssi kuin ihmisillä maitotuotteisiin, joten kermaäijää EI pidä tarjota koirille.
Sen sijaan hapanmaitotuotteet, kuten piimät ja kermaviilit sopivat yleensä hyvin myös koirille. Hapanmaitotuotteet voivat myös rauhoittaa jos koiran vatsa on kipeä.
Ensiapuna koirille, voidaan käyttää maitotuotteita, koska ne voivat neutraloida joitakin myrkkyjä.

Mutta eipä hätää, jos hullaannuit "Kermaäijän" makuun ja sillä saavutettaviin uskomattomiin vaikutuksiin on Leipurin Tuoteapu Oy kehittänyt myös koiralle oivan ratkaisun. Koirille valmistetaan käsityönä omia kermakakkuja. Kerman alla on maksaa ja possupihvi.Suomen ensimmäinen lemmikkikakkupaja sijaitsee Lounais-Hämeessä Jokioisilla.
Kauppojen eläinruokapakastimissa on saattanut törmätä yllättäen komeisiin täytekakkuihin. Vaikka niissä ei ole mitään vaarallista, ei niitä ole tarkoitettu ihmisravinnoksi. Tosin näyttää niin hyvälle, että voisin itse tuollaisenkin syödä!

Näillä eväillä sekä koira, että ohjaaja saavat taatusti suunsa makeaksi!

torstai 17. helmikuuta 2011

päiväni kesämaassa

Kermakahvillahan ne treenit alkaa, tosin tälle viikolle en hankkinut uutta purkkia ja jonkin näköistä kuraa oli viimeviikkoinen onneksi kevytmaito pelasti.
Agility on siitä hieno harrastus, että se tarjoaa mielen virikkettä niin koiralle kuin ohjaajallekkin, itse olen sen verran uusi kasvo, että jotkut ohjaustekniikat tuottavat aina välillä tuskaa. Tietää että koira osaisi, mutta ite rupeltaa. Useasti kuitenkin kun jonkun asian kupoliin saan taottua homma skulaa sen jälkeen ilman ongelmia. niin kävi tänäänkin.
Näin vajaan vuoden kisaamisen jälkeen pystyisin luonnehtimaan itseäni kisaradalla kuuma-kalleksi ja pitäisi ohjaustyyliäni, jopa energisenä. Varmaan vähemmälläkin pärjäisi, mutta itse saan eniten siitä kun saan juosta ja paljon.  Minulle lauseet "tuohon on vaikea ehtiä" tai "tuohon ei ehdi"  ovat haaste. Jos Roopen kanssa en johonkin ehdi en ole yrittänyt ollenkaan, jos Hapin kanssa en johonkin ehdi yritän kovempaa ja niin monta kertaa, että ehdin. Joskus yritän jopa niin itsepäisesti, että se parempi vaihtoehto jää huomaamatta.
Tänään treeneissä sain paahtaa hapin kanssa. olo on edelleen mahtava. ehkä lähes 100 kiloinen mies ja 7,5 kiloinen villakoira on aika irvokas näky agiradalla, mutta se ei meitä haittaa väitän että liikkumisemme on tehokasta ja siitä välittyy se tekemisen riemu ja palo mikä meillä molemmilla tähän hommaan on.
Niin ja teitä blogin lukijoita saattaa kiinnosttaa mitä natalle kuuluu eilisen kakkashow.n jäljiltä, hyvää. Nata treenasi tänään virallisesti ekan kerran agilityä. puomin alastulolla syötiin nakkia, Keinun keinumiseen totuteltiin ja juostiimpa pussia niin, että kangas kosketteli jo selkää. MAHTAVA PENTU. Lisäksi opeteltiin siivekkeiden välistä kupille juoksemista ja putkessa humputteua.
JA KYLLÄ NYPPYLÄVINKUPALLO ON MAHTAVA.

Osa 2) kermanjuonti parantaa liikkuvuutta agilityssä

Nopean koiran kanssa kannattaa ohjaajan parantaa liikkuvuuttaan. Paras konsti siihen on aloittaa jokin agilityä tukeva urheiluharrastus. Jalkapallo, salibandy tai vaikka sulkapallo ovat oivallisia liikkuvuuden ja kunnon kohottajia.

Voidaanko sitten ruokavaliolla vaikuttaa agility ohjaajan liikkuvuuteen?
No tottahan toki! Jo vanha kansa tiesi tämän sillä sanonta "Luistaa kuin rasvattu" on keksitty aikoinaan, kun agilityohjaajalle piti saada lisää nopeutta. Tässä tuli kyllä huomioida, että jalkaan piti saada kunnolla pitoa, ettei homma karannut ihan käsistä, silloin ostettiin Ditat ja meno oli taas nopeaa ja turvallista!

Kehittämämme "Kermaäijä" sisältää runsaasti liikkuvuutta parantavaa ainesosaa: RASVAA

Fyysikot ovat sanoneet, että:
Kitka eli liikevastus on kahden kiinteän kappaleen toisiaan koskettavien pintojen välissä ilmenevä liikettä tai liikkeen alkamista vastustava voima. Nesteillä on sisäinen kitka, eli viskositeetti, joka vaikuttaa nesteen juoksevuuteen. Nesteitä käytetään vähentämään liikepintojen välistä kitkaa.

Juuri tässä piilee "Kermaäijän" salaisuus. Juoman viskositeetti on laadultaan "nolla", joka lähes hävittää ruohomaton ja jalkapohjasi välisen kitkan.
Rasvan heikentämä kitka saa liikkuvuuteesi uusia ulottuvuuksia, jopa siinä määrin, että voit ajautua uloskin radalta, joten varovainen tämän juoman kanssa saa kyllä olla!

tiistai 15. helmikuuta 2011

1,5 vuoden projekti lähenee loppuaan!

Signe-Elmerit tulevat kypsään 1,5v ikään 28.2.2011, Tuolloin siis meidän Super-Hapikin saavuttaa kisaiän agilityssä. Töitä kisaamisen aloittamisen eteen on tehty jouluaatonaatosta 2009 asti, jolloin hapi kävi ensimmäisen kerran agitreeneissä. Toki Hapin määrätietoinen agilitykoulutus alkoi heti kun saimme  pennun kotiin. Tässä vaiheessa voin jo sanoa, että Hapin kohdalla nuorena aloittaminen on kantanut hedelmää. Jonkinasteisia menestymisodotuksia, meillä Hapin suhteen on jo tälle keväälle. Toki paremmin tiedämme tilanteen ensimmäisten agistarttien jälkeen. Kiire meillä ei ole hapin kanssa mihinkään. Menestys ja hyvät kisasuoritukset tulevat sitten aikanaan, jos ovat tullakseen tärkeintä on kuitenkin yhteinen tekeminen ja hauskanpito. Ei suinkaan ohjaajan sairaankovan kilpailuvietin tyydyttäminen.


Jos Hapi aloitti nuorena agilityn niin Natan kanssa samaa on luvassa. Neiti on ollut meillä viikon, tyttö on käynyt katsomassa agilitytreenejä, agilitykisoja, epävirallisia agilitykisoja, Juossut pussin (toki avustettuna) samoin käyrän putken. Vauhtia ja rohkeutta tytöstä ei siis tule puuttumaan. Agilityhalleilla Nata on ollut kuin kotonaan. Toki ensimmäinen vuosi otetaan ison koiran kanssa hyvin rauhassa ja tehdään jotain pientä kivaa leikinvarjolla. Ja terveyttä, kasvua ja kehitystä vaalien.
Uskonkin, että Nata tulee olemaan kisavalmis vasta lähempänä 2 vuotta. Siihen asti kilpailu halujani tyydyttää KuumaKalle-Roope ja Super-Hapi.

Kuopiossa on ollut mukavasti pakkasta -20 molemmin puolin ja ulkoilut on valitettavasti olleet normaalia vähäisempiä. Kävimme kuitenkin Natan kanssa kaupunkikierroksella, Lemmikkiasemalla ja Topissa ja Tessussa hakemassa pakolliset rapsutukset. Lemmikkiasemalta otettiin matkaan myös pentusaippua ja topissa ja tessussa annoin Natan valita itselleen uudeen lelun, valinta osui ikävästi rääkyvään kanaan.
Poispäin kaupungista tultiin sitten ruuhkaisessa linja-autossa, jossa nata tyytyi nukkumaan minun sylissä.

Lopuksi pari kuvaa iltapuhteesta.


maanantai 14. helmikuuta 2011

Osa 1) Kerman hyvyys verrattuna muihin urheilujuomiin

Tulen tässä viisiosaisessa sarjassa käymään kermakirnun pohjassa asti ja selventämään lukijalle, mikä se tällainen kermaäijien filosofia oikein onkaan. Pidä kermakannun kahvasta kiinni, sillä nyt mennään:

”Kuoritaan kermat päältä.” Vanha kansa on tiennyt kerman olevan se paras ainesosa lehmästä. Nykyään kun kunnon urheilujuomaa ei tahdo saada niin kermaäijät ovat kehittäneet oman vaihtoehdon, joka saa suomalaiset urheilijat kirmaamaan kermapartaisina ja kermat rinnuksilla kohden huippusuorituksia.

Näin valmistamme kermaisen urheilujuoman:

Otetaan litra Valion Maito Plussaa, johon kaadamme litran kuohu kermaa (Kermojen aatelia).

Tästä sekoituksesta, jonka olemme ristineet Kermaäijäksi saadaan julmetun paljon seuraavia elintärkeitä ainesosia agilitykehoomme:

Proteiinia (Lihasten ja luuston hyvinvointi, edistää lihasten palautumista liikunnan jälkeen, edistää lihasten kasvua)
b12 vitamiini (parantaa suorituskykyä ja hapenottokykyä)
kaliumia (sitä tarvitsee lihaksisto ja hermosto)
kalsium (vaikuttaa luustoon)
D-vitamiini (parantaa vastustuskykyä)
foolihappo (edesauttaa verisolujen uusiutumista ja on hyväksi hapenottokyvylle)

Tässä urheilujuomassa ei ole juurikaan lisäaineita, joita tahtoo tavanomaisissa rahvaalle tarkoitetuissa urheilujuomissa olla. Laktoosivammaiset selviävät tästä sekoituksesta pieraisemalla.
Juoma tulee nauttia mielellään suoritusta ennen, aikana ja jälkeen.

Ennen suoritusta juoma valmistaa sinut fyysisesti urheilusuoritukseen. Juoma on niin rasvaista, että väkisinkin hermoreseptorisi valpastuvat ja tietävät, että pian tapahtuu jotakin.

Suorituksen aikana ei kannata juoda paljoa. Ainoastaan kovalla helteellä voit ottaa pieniä kulauksia.

Suorituksen jälkeen juoma rauhoittaa sinut ja antaa kehollesi vapauden rauhoittua jopa siinä määrin, ettei rattiin kannata mennä, vaan annat kuskin hoitaa kotimatkan kisoista ja nukut itse takapankillä se hieno voittoruusuke ja palkintopokaali sylissäsi.

Eipä muuta kuin maitokauppaan!

sunnuntai 13. helmikuuta 2011

Saletisti natsaa

Nimittäin rapsutukset natalle. Kiva viikonloppun alkaa kallistumaan loppua kohden, vaikka itse olenkin tulossa hyvää vauhtia kipeäski, on minulla ollut poikkeuksellisesti aikaa koirille tänä viikonloppuna. Lauantaina oltiin Kuvansissa maneesi kisoissa Roopen kanssa. Roope tyhjensi kahdessa startissa pajatson, tuloksilla 0 ja sijoille 2&4. Etenkin B-rata oli kuin luoto Roopelle yhtä huonoa kartturin linjausta lukuunottamatta juostiin rata alusta loppuun vauhdilla. Nata on keräämässä hyvää vauhtia fanijoukkoja kisoista. Kyllä on helppoa pennun sosiaalistaminen kun kaikki haluaa vauvan syliin.

Sunnuntaina käytiin hapin kanssa hupun möllikisoissa. Hapi otti mölliradalla sen mikä hapille kuului ja voitti ajassa mm. bc priin. kilpailevien radalla ne ongelmat mitä meillä on tulivat taas ilmi. Lisää rutiinia ja sopivasti treeniä niin hapi on hyvässä iskussa maaliskuun alussa.

perjantai 11. helmikuuta 2011

Pakkaspäivän iloja

Pakkaspäivän ilot alkaa sillä, että allekirjoittaneen ei annettu nukkua yövuoron jälkeen. Joten n. 4 tunnilla ollaan liikkeellä. Kaupalle pitäisi vielä suunnata tekemään viisneljävitonen. Eilinen oli Natan toimesta ilmeisesti väsymystä ja vieraskoreutta, sillä tänään minun ilona on ollut aikamoinen rasavilli. Nata ei ilmeisesti perusta nappulasta, koska kongista oli vedelty pelkästään kinkut ja nappuloihin ei vamaan oltu edes koskettu. Kanansiivet menevät todella hyvällä ruokahalulla.
Joka tapauksessa tytsy oli kai viihtynyt pentuaitauksessa minun ollessa asioilla.
koiria olen päästänyt takapihalle juoksemaan. hapi on tehnyt koko mahtavan 5x10m kokoisen pihan kattavan ralliradan, jota se kaahaa. välillä poiketen off-alueelle hangenpuolelle.
Nata yrittää juosta perässä mutta off-alue kutsuu huomattavasti useammin. itse kaivoin  vanhan digijärkän naftaliinistä ja nappasin muutaman kuvan ovensuusta tietenkin:)













torstai 10. helmikuuta 2011

Teeneissä

Tänään käytiin kesämaassa. Mukana oli koko jengi, Hapi treenasi kontakteja ja Roope teki stars-treenin. Minä olen Rontin kanssa vähän umpikujassa. Sekun näyttää ottavan treeniä vastaan kaikkein parhaiten vähän pitemmän tauon jälkeen. Joka viikko jos paahtaa niin vauhti katoaa ja jätkä keskittyy enemmän ja enemmän huutamiseen. Joka tapauksessa ukko liikkui hyvin ja voidaan mennä hyvilä mielin aiheuttamaan pahennusta varkauteen.
Nata otti tuntumaa keinonurtsiin. Näytti miellyttävän tyttöä kovasti. En olisi myöskään huolissaan vieraassa paikassa jännittämisestä tai ihmisjännityksestä, siksi vapautuneesti tytsy liikuskeli. Nata teki lähempää tuttavuutta myös Udo Huttusen kanssa. Tosin Udo ei osannut arvostaa punakonetta vaan nyppyläpallo oli huomattavasti kiinnostavampi. Mutta kylläpä on helppo sosiaalistaa pentua kun on noin mahtistreenikamuja ja valmentaja.
Viikonlopulle on suunniteltu ainakin kisat varkaudessa roopen kanssa ja möllikisat hapin kanssa. Nata lähtee tietysti matkaan. Mahdollisesti käydään morjestamassa myös Peppiä, joka on ilmoittanut, että aikoo tykätä pennusta enemmän kuin Hapista (peppi 2v ja hapi on ollut pepin suuri suosikki aina).

keskiviikko 9. helmikuuta 2011

Punainen paholainen on saapunut

Käytiin tänään Espoosta hakemassa pieni punainen paholainen. Neiti on paljon reippaampi kuin pentutestin tulokset antoi ymmärtää. Matkalla pysähdyttiin velipojan luona helsingissä ja varkaudessa isän ja äitin luona. Nata oli kuin kotonaan molemmissa paikoissa. Roope-rontti on ottanut pennun vastaan erinomaisesti, jopa paremmin kuin kuviteltiin. Super-Hapi on hiukka mustis, mutta osoittaa merkkejä kypsästä käyttäytymisestä. Huomenna Nata lähtee tutustumaan työelämään viiksi areenalle.
Päivittelen kuvia ja kuulumisia kunhan joudan, nyt yritän päästä unille.

tiistai 8. helmikuuta 2011

Henkilökuvassa Roope-rontti

Mitenkäpä muuten aloittaa blogi kuin esittelemällä hiukan tarkemmin ystäviäni. Ensimmäisessä osassa käsittelen koiraa, joka on kaiken pahan alku ja juuri.



Nimi:Roope
Rotu: Rekisteröimätön cockerspanieli
Ikä: 3 v
Lempiruoka: Kaikki menee salaatin ja pitsan välillä
Harrastukset: Agility, Hapin komentaminen, lenkkeily, lintujen jahtaaminen, haukkuminen, pyöräily, kicksparkkeilu, ruokailu
Kovin saavutus: lieneekö ne pari nollaa agilityn 3 luokassa.
Erityispiirteet: Kuumuminen ainakun nakkeja on näkyvillä
Tulevaisuuden tavoitteet:
Olla Suomen nopein medi-cockeri agilityssä ja agirodussa sijoittuminen.

maanantai 7. helmikuuta 2011

Blogin aloitus

Iloksi monille, muistoksi itselle.
Sillä ajatuksella kirjoittelen tähän blogiin.
Kirjoituksissa esiintyy ainakin:
3-vuotias Cockerspanieli uros: Roope-Rontti
1,5-vuotias kesvil narttu: Super-Hapi
Lisäksi keskiviikosta eteenpäin tekstit täyttää  bc narttu Nata alias punainen paholainen tai punakone
Kirjoittajana häärii agility-kartturi p.pesonen
Lisäksi neuvottelen mittavasta yhteistyösopimuksesta M.Karjalaisen kanssa, joka on alustavasti lupautunut kirjoittamaan agility aiheisia pläjäyksiä blogiin.

Tässä me siis olemme Kerma Äijät