Joensuun jokseenkin epäonnistuneen kisareissun jälkeen lähdin janakkalaan ja turkuun sillä mielelä, että hyllytän vaikka kaikki 6 starttia jos homma ei pelaa ja hyttynen sikailee. Janakkalaan ajettiin pitkä päivä koko koiralauman kanssa. Riemukseni navigaattori ohjasin minut jonnekkin aivan muualle kuin janakkalan koirakentälle.
Lopulta galaxi tabin mapsin avulla perille löydettyäni suuntasin hapin kanssa M.Räsäsen radoille. Ekana oli hyppyrata, joka oli osoittaunut jo maksien kohdalla suhteellisen haastavaksi. Hyttynen ei ollut ekalla radalla oikein oma itsensä ja ponkaisi pystyyn ja juoksi 5 metriä radan sivulle lähdöstä. Itse jäin katselemaan ekan riman taakse. Tuomarin käsi nousi kiellon merkiksi joten päätös oli helppo, Hapi ei mene radalle, jos ei huvita pysyä lähdössä. Näinpä kannoin tytsyn radalta pois ja aloin keskittyä seuraavaan rataan.
Loppupäivä menikin sitten vaihteeksi putkeen. b-radalta tehtiin hyttysen kanssa hyper varmistetuilla kontakteilla nollarata, joka riitti vieläpä voittoon asti. Hyttynen taitaa olla sellainen surisia, että etenemä riittää vaikka kontakteilla seistaisiinkin.
a-radalle päästiin lähtemään minun kannalta unelma tilanteessa. Paineet olivat kaikonneet oltiin saatu janakkalasta jo yksi nolla, ja meillä oli vielä tälle reissulle 4 starttia varattuna. Toki pienenä bonuksena oli se, että viimeisellä kakkosen luvalla saataisiin serti ja päästäisiin kotiin. Niinhän siinä sitten kävi että hyttynen päräytti hienon nolla radan mukavalla miinusajalla, ja taakse jäi esimerkiksi jankk:sta ollut espves mocca (muistaakseni) joka ei suinkaan aikaile radalla. Siispä hyttynen siirtyi toisella nollavoitolla kolmosiin ja minun unelma omiin kisoihin osallistumisesta h:n kanssa toteutui.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti