Päivä oli pitkä.
Radat oli mahtavia. Nalle Janssonin agi ja hyppyradat mahtavan suoraviivaisia. Juuri sellaisia joista minä tykkään. Ajatuksena on meneminen eikä meinaaminen. Minna Väyrisen radat sitten taas tarjosivat mutkia matkaan. Kivoja olivat kyllä nekin.
Mitä sitten saatiin matkaan?
Mikko & Udo hakivat riskillä nollavoittoa, vastassa heillä kuitenkin suomen kovin kärki (m. aaltonen, m. kaplas, j. orenius yms.) Tulos oli tällä kertaa ulos ja 4 x hyl. Radat oli kuitenkin hyviä. ja nappi onnistuminen oli ihan pienestä kiinni ehkä siitä rutiinista, mitä nämä muut ovat jo keränneet. Mutta odottakaas vaan ensi keväänä Mikko ja Udo on ne kuumat nimet joita hehkutetaan sosiaalisessa mediassa, että ovat tulossa kisaamaan.
Meillä Hyttysen kanssa ei paljon paremmin mennyt. Kaikki oli kuitenkin pienestä kiinni, varmaan lähinnä siitä, että minä en vielä ollut valmis paukuttamaan 4 nollaa. Siispä otin 4 x hyl. ekalla hyppärillä tultiin pituudesta ohi. Tokalla agiradalla tultiin taas pituudesta ohi. Hapi teki kuitenkin nöyrästi töitä ja nämä virheet olivat täysin minun vikoja. olen mm. tyytyväinen hyttysen suoritukseen pöydällä.
seuraavalla hyppärillä minun jarrutus pituus rengas putki ansassa ei ollut riittävä ja h ampui kuin sukkula putkeen. muutenhan rata oli erittäin hyvä. vikalla radalla tehtiin jälleen huippurataa kepeille asti, josta h tuli kesken pois, tilannetta edelsi minun huono sijoittuminen kepeillä ja hätiköinti persjätössä. Jossittelu kun on blogissa sallittua olisi voinut tuohon kepeille vientiin tehdä vaikka yli leikkauksen ja tulos olisi ollut parempi. Kaiken kaikkiaan voin kuitenkin olla tyytyväinen Hartsan menoon. vauhti tulee aivan varmasti riittämään suomen kärjen tuntumaan jatkossa. Nyt hyvät suoritukset on lähinnä minun ratkaisuista ja kokemattomuudesta kiinni. Mutta hartsan tavoitteethan onkin siellä jossain 3-4 vuoden päässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti